Deittisivustot testissä vol. 2

Ensinnäkin: Näiden profiilien teko on yhtä tuskaa. Yhden tekemiseen menee puoli tuntia, ja siihen päälle vielä aika mitä kulutat miettiessäsi miten kerrot vapain sanoin itsestäsi, ja unelmien kumppanistasi. Voi jumalauta!

Seuraava asia mikä mietitytti pitkään oli: kehtaanko laittaa omaa kuvaani? En ole ikinä tällaisia tosiaan tehnyt, ja ajatus siitä, että joku tuttu löytäisi minun profiilini karmaisee. Pähkäiltyäni tätä hetken päätin kuitenkin, että testataan nyt kunnolla ja laitoin kuvan missä edustan, mutta mitä kaikki tuttavat eivät ole kuitenkaan nähneet. Myöskään nimimerkkini ei viittaa minuun millään lailla, joten hakemalla minua ei pitäisi tunnistaa.

Nyt pitäisi uskaltaa!

Eliittikumppani.fi:

Tämä on aivan täyttä paskaa. Et pysty suunnilleen tekemään mitään muuta, kuin katselemaan omaa profiiliasi. Kaikki ehdotetut käyttäjät, jotka sopivat "minun persoonaani" ovat käyttäjiä nimeltään Esko 267-vee, joiden kuvia et näe ennenkuin maksat tonnin ja teet itsestäsi proasiakkaan.

(klikkaa kuvia suuremmaksi)

Ylläolevasta kuvasta näkee miten kenenkään kuvia ei näy. Vain nimet, ikä ja paikkakunta. Tämä ei mielestäni ole ollenkaan hyvä, sillä ulkonäköönhän ihminen ensimmäisenä ihastuu! Normaaleilla tunnuksilla et myöskään näe ketkä ovat vierailleet profiilissasi, joten kuvassa näkyvä ilmoitus oli vain ärsyttävä. 

Lisäksi tämä suuremmoinen prosuperhyperpremiumasiakkuustarjous kusee totaalisesti. Maksaako joku säälittävinkään oikeasti 238,80 euroa vuoden premiumista Eliittikumppani.fi:ssä? Ihan hullua rahastusta!

Lisäksi eliittikumppanin sivuille mentäessä ensimmäisenä lukee ilmainen rekisteröityminen. Tottahan se on, mutta voi, jospa tietäisi sen rahamäärän mitä sivustonkäyttämiseen tarvitsee, niin ei ikinä edes tekisi tunnuksia. Tähän turhuuteen tuhlasin aivan liian paljon aikaa!

Hintansa puolesta ymmärrän mistä saitti on saanut nimensä "Eliitti"kumppani.

Muuta hyvää Eliittikumppanissa ei mielestäni ollut, kuin se, että sait oikeasti kattavan persoonallisuustutkimuksen ihan ilmaiseksi. Omalla kohdallani se osui hyvin oikeaan, ja oli melkein samanlainen, kuin yksi pari vuotta sitten työkkärissä tekemäni.

Tämän profiilin poistin seuraavana päivänä ja laitoin samalla hieman palautetta sivustosta ja sen hinnoista.

Match.com
Tässä myös hirveä vaiva profiilin luonnissa. Tällä sivustolla et myöskään pääse tekemään mitään, ilman maksamista. 

Loistavaa! Näet kuvat, mutta kommunikointi ei tällä kertaa pelaa. Onpas hassua.

Tämän sivuston plussana oli hyvännäköiset miehet.
Isona miinuksena se, että heillä taisi olla jonkin asteinen koskemattomuus. Kiitos ja hei!

Näiden jälkeen päätin siirtyä ilmaisiin deittisivustoihin, maksullisten ollessa noin rajoitettuja. Googlettamalla löytyi suomideitti.com ja romanssi.fi.  Lisäksi Anonyymi ehdotti Flirtfairia ja suomi24 treffejä.
Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

-Aina Valmis

Deittisivustot testissä

Tänään viettäessäni aikaa internetin ihmeellisessä maailmassa, eksyin jollain hassulla tapaa osoitteeseen deitti.fi. Siellä aikani selailleena ja turhautuneena siitä, miten en ilman rekisteröitymistä nähnyt kaikkia hyvännäköisten uroiden kuvia, sain idean ottaa testiin 5 potentiaalisinta deittisivustoa. En etsiäkseni seuraa, vaan, nähdäkseni miten deittailu internetissä toimii, ja ovatko ne todellisuudessa lupauksiensa veroisia seuranhakupaikkoja.
 
Suunnitelma on siis seuraava: Rekisteröidyn viidelle eri deittisivustolle ja arvostelen ne. Onko teillä suosikkeja, tai mitään mitä haluatte minun testaavan,  tai kysymyksiä ylipäätään? Mitä muuta haluatte tietää deittisivustoista? Mitä maksullisia palveluita sivustoilla on? Oliko rekisteröinti helppoa? Miten helposti seuraa löytää? yms..

Laittakaa kysymyksiä tulemaan kommenttiboksiin, niin minä lupaan selvittää!

-Aina

ps.
Aikaisempaa nettideittailuhistoriaa minulla ei ole, joten ensimmäinen johon koskaan olen rekisteröitynyt on puoli tuntia sitten tekemäni tunnus Eliittikumppani.fi:n. Nyt ollaan jännän äärellä!

Irtosuhteet vol. 2

Tämä on jatkoa edelliseen postaukseen.  

Miespuoliset ystävät eivät ole ollenkaan kärryillä tilanteeni hankaluudesta. Päinvastoin. Heidän mielestään naisille se on helpompaa, kuin heille itselleen. Syynä he kertovat olevan sen, että kuka tahansa mies, jolla olisi mahdollisuus tähän, ottaisi siitä ilon irti. Miten asian laita kuitenkin tuntuu olevan niin päin, että itse olen ollut ilman ainakin tuplasti pidempään kuin he? Joko taktiikkani ei toimi tai teen jotain ilmiselvää väärin.

Jos edellisessä postauksessa mainittuja yhdenyönjuttuja ei lasketa, niin mitä jää? Ystävät/tutut.
No okei, kyllähän niistäkin varaa mistä valita olisi, joten vika taitaa olla minussa. Mutta mikä näistä vaihtoehdoista sitten olisi muka paras?:
a.) Mies, joka selkeästi on aivan liian ihastunut, minkä takia en uskalla riskeerata tilannetta enää seksillä, koska pelkään etten pääse hänestä enää irti, tai satun särkemään sydämen?
b.) Mies, jonka kanssa olemme melkein parhaita ystäviä, mutta jonka ystävyydesta en halua tehdä hankalaa?
c.) Mies, jonka kanssa meillä oli bootycall-diili, jonka kuitenkin kännipäissäni taisin irtisanoa?
Vai 
d.) Mies, jonka kanssa suurinpiirtein aina kännissä törmätessämme ajaudumme jonnekkin harrastamaan riettauksia koko yöksi, mutta max. vain kerran kuussa?

Omasta mielestäni paras vaihtoehto olisi D, mutta häntäkään tosiaan en näe kovin usein..

Ehkä kokeilen niitä yhdenyönjuttuja vielä..?

-Aina

Irtosuhteet vol. 1

Miten voi olla naiselle näin hankalaa löytää seksiä? Ilman sitoumuksia tai muuta, ihan vain sen takia, että haluttaa! Olen kokeillut kaiken mitä siveelliseen mieleeni juolahtaa, yhden yön jutut mukaan luettuna. Minun kohdallani ne eivät kuitenkaan selkeästi toimi, sillä olen huomannut niihin aina tulevan jos jonkilaisia esteitä.

Tänä kesänä on tapahtunut muunmuassa seuraava: Löysin jonkun, ja olimme jo ehtineet kotiin, ja petiin. Ehdimme peuhata hetken, mutta sitten kävikin niin, että sammuin kesken kaiken. Kyseisen miehen päälle! Aamulla onneksi lähinnä nauratti tilanteen humoristisuus, sillä yritys oli ollut kova ja tulos hyvin säälittävä.
    Toinen hyvä esimerkki on viimeisin ehdokas, jolta melkein sain: Tapasimme baarissa. Olin hyvässä humalassa tanssilattialla joraamassa. Yksin, koska ystävät olivat (muistaakseni) tilaamassa. Mies tuli viereeni tanssimaan, selvinpäin. Tanssi johti suutelointiin, ja seuraavassa vaiheessa olimmekin jo lähdössä ulos baarista hänen _vanhempiensa_ luo. (Mies ei voinut viedä minua kotiinsa, koska oli pari viikkoa sitten eronnut avovaimostaan, joka kuitenkin oli sillä hetkellä eri paikkakunnalla.)     
       Kävelimme alkuun ikuisuuden heidän luokseen, aina välillä pysähtyen kadunkulmiin hipelöimään toisiamme. Perille päästyämme, tällä uroolla ei ollut tietenkään avaimia, minkä takia hän meni ikkunasta sisään kyseiseen rakennukseen jotta pääsisi avaamaan minulle ovea. Minun tehtäväkseni jäi odottaa ulkona. Hetken jo ajattelin hänen tekevän minulle näin maailman törkeimmät oharit. Olin kuitenkin väärässä. Hän tuli kuin tulikin vielä ulos, mutta vain kertoakseen tilanteen olevani sellainen, että hänen siskonsa lapsineen on käymässä, eikä alkuperäinen suunnitelma siksi onnistu. Lisäksi hän oli äärimmäisen väsynyt, mikä esti häntä lähtemästä minun mukaani. Vaihtoehdoksi olisi jäänyt seksi rappukäytävässä, mikä nyt ei kauheasti sillä hetkellä kauheasti houkutellut.
    Olin tässä vaiheessa itsekin jo melko väsynyt, eikä seksi edes ollut enää päälimmäisenä mielessä. Lievästi turhaantunut kotimatkani yksin alkoi.

Näitä tapahtumia kerratessa, ja sitä mikä meni väärin pohtiessa, syy ensimmäisen epäonnistumiseen ainakin on helppo. Liian kova känni. Mitä jos välillä joisi vähän vähemmän, ja tajuaisi, että kaikkea mitä tarjotaan ei tarvitse juoda? Ei vaikka ilmaista olisikin. Ei olisi olotkaan aamulla enää niin pahoja!
    Toisen epäonnistumisesta en olekaan niin varma, mutta pienen pohdiskelun jälkeen sain aikaan pari johtopäätöstä: 1. Joko mies oli oikeasti väsynyt, ja hänen siskonsa lapsineen oikeasti yöpymässä, mistä syystä emme mahtuneet hänen vanhemmilleen (+lisäksi hän kunnioittaa eksäänsä vielä niin paljon, että heidän asuntonsa oli oikeasti kiellettyä aluetta), tai 2. Hän pelkäsi kulkea kotiin yksin ja tarvitsi saattajaa, tai 3. Hän seurusteli edelleen tyttöystävänsä kanssa, ja muisti, että hänellähän saattaisikin olla huomenna huono-omatunto?
    Oikeaa vastausta en varmaan koskaan saa, mikä jättää tapahtuman ikuiseksi mysteeriksi. Epäilen kuitenkin vahvasti vaihtoehdon numero 2 olleen se oikea syy.

Onko teillä ollut samanlaisia ongelmia? Tai ehkä selkeitä ratkaisuja?

-Aina

Here it is

Heipä hei!

Tänä yönä päätin vihdoin aloittaa tällaisen hieman erilaisemman bloggaamisen. Ajatus tästä on pyörinyt päässä jo pidempään ja nyt minä vihdoin tein sen. Toivottavasti innostus jatkuu vielä auringon nousun jälkeen.

Kyseessähän tulee siis olemaan Sinkkuelämää-tyylinen blogi, jonka pääaiheeksi pääsee ihmissuhteet yleensä, sekä tietysti miehet. Tarkoituksena olisi kirjoittella anonyymisti kaikki miesseikkailut ihan vain omaksi, että myös teidän huviksenne. Miksi siis haluan kirjoittaa ja jakaa omakohtaisia kokemuksia liittyen yllämainittuihin? Vastaus on helppo: Jotta muistaisin. Samalla, kun jaan omia kokemuksia muiden kanssa, pidän tätä myös päiväkirjana, jota voin lukea myöhemmin uudestaan, ja ehkä oppia jotain tekemistäni virheistä.

Ehkä näin alkuun olisi viisasta kertoa vähän itsestäni:
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 20+
Horoskooppimerkki: Oinas.
Siviilisääty: Sinkku.
Aikaisemmat parisuhteet: Monia. Niistä lisää pikkuhiljaa.
Ammatti: Ikuinen opiskelija.
Unelma-ammatti: Valokuvaajataidemaalarirakennusurakoitsijakassaneitikoirankouluttaja. Haluan kokea kaiken ja päättää mitä haluan vasta sitten.
Perhe: Ei vielä omaa eikä varmaan koskaan tulekkaan. Lapset iso nou nou, kun taas koirat iso jees jees.
Harrastukset: Ei mikään ja kaikki. Ne asiat mitkä milloinkin kiinnostaa. Mm. ratsastus, puutarhan hoito, neulominen, dyykkaus, kuntosaleilu ja kuorolaulu on koettu. Seuraava(t) vielä auki.

En osaa kertoa enempää, mutta jos kysymyksiä tulee, niin niitä saa aina esittää.
Jokaikinen kysymys ja kommentti on enemmän, kuin tervetullut, kuten myös omien kokemusten jakaminen.

Mukavia lukuhetkiä!

- Aina