Irtosuhteet vol. 2

Tämä on jatkoa edelliseen postaukseen.  

Miespuoliset ystävät eivät ole ollenkaan kärryillä tilanteeni hankaluudesta. Päinvastoin. Heidän mielestään naisille se on helpompaa, kuin heille itselleen. Syynä he kertovat olevan sen, että kuka tahansa mies, jolla olisi mahdollisuus tähän, ottaisi siitä ilon irti. Miten asian laita kuitenkin tuntuu olevan niin päin, että itse olen ollut ilman ainakin tuplasti pidempään kuin he? Joko taktiikkani ei toimi tai teen jotain ilmiselvää väärin.

Jos edellisessä postauksessa mainittuja yhdenyönjuttuja ei lasketa, niin mitä jää? Ystävät/tutut.
No okei, kyllähän niistäkin varaa mistä valita olisi, joten vika taitaa olla minussa. Mutta mikä näistä vaihtoehdoista sitten olisi muka paras?:
a.) Mies, joka selkeästi on aivan liian ihastunut, minkä takia en uskalla riskeerata tilannetta enää seksillä, koska pelkään etten pääse hänestä enää irti, tai satun särkemään sydämen?
b.) Mies, jonka kanssa olemme melkein parhaita ystäviä, mutta jonka ystävyydesta en halua tehdä hankalaa?
c.) Mies, jonka kanssa meillä oli bootycall-diili, jonka kuitenkin kännipäissäni taisin irtisanoa?
Vai 
d.) Mies, jonka kanssa suurinpiirtein aina kännissä törmätessämme ajaudumme jonnekkin harrastamaan riettauksia koko yöksi, mutta max. vain kerran kuussa?

Omasta mielestäni paras vaihtoehto olisi D, mutta häntäkään tosiaan en näe kovin usein..

Ehkä kokeilen niitä yhdenyönjuttuja vielä..?

-Aina

Irtosuhteet vol. 1

Miten voi olla naiselle näin hankalaa löytää seksiä? Ilman sitoumuksia tai muuta, ihan vain sen takia, että haluttaa! Olen kokeillut kaiken mitä siveelliseen mieleeni juolahtaa, yhden yön jutut mukaan luettuna. Minun kohdallani ne eivät kuitenkaan selkeästi toimi, sillä olen huomannut niihin aina tulevan jos jonkilaisia esteitä.

Tänä kesänä on tapahtunut muunmuassa seuraava: Löysin jonkun, ja olimme jo ehtineet kotiin, ja petiin. Ehdimme peuhata hetken, mutta sitten kävikin niin, että sammuin kesken kaiken. Kyseisen miehen päälle! Aamulla onneksi lähinnä nauratti tilanteen humoristisuus, sillä yritys oli ollut kova ja tulos hyvin säälittävä.
    Toinen hyvä esimerkki on viimeisin ehdokas, jolta melkein sain: Tapasimme baarissa. Olin hyvässä humalassa tanssilattialla joraamassa. Yksin, koska ystävät olivat (muistaakseni) tilaamassa. Mies tuli viereeni tanssimaan, selvinpäin. Tanssi johti suutelointiin, ja seuraavassa vaiheessa olimmekin jo lähdössä ulos baarista hänen _vanhempiensa_ luo. (Mies ei voinut viedä minua kotiinsa, koska oli pari viikkoa sitten eronnut avovaimostaan, joka kuitenkin oli sillä hetkellä eri paikkakunnalla.)     
       Kävelimme alkuun ikuisuuden heidän luokseen, aina välillä pysähtyen kadunkulmiin hipelöimään toisiamme. Perille päästyämme, tällä uroolla ei ollut tietenkään avaimia, minkä takia hän meni ikkunasta sisään kyseiseen rakennukseen jotta pääsisi avaamaan minulle ovea. Minun tehtäväkseni jäi odottaa ulkona. Hetken jo ajattelin hänen tekevän minulle näin maailman törkeimmät oharit. Olin kuitenkin väärässä. Hän tuli kuin tulikin vielä ulos, mutta vain kertoakseen tilanteen olevani sellainen, että hänen siskonsa lapsineen on käymässä, eikä alkuperäinen suunnitelma siksi onnistu. Lisäksi hän oli äärimmäisen väsynyt, mikä esti häntä lähtemästä minun mukaani. Vaihtoehdoksi olisi jäänyt seksi rappukäytävässä, mikä nyt ei kauheasti sillä hetkellä kauheasti houkutellut.
    Olin tässä vaiheessa itsekin jo melko väsynyt, eikä seksi edes ollut enää päälimmäisenä mielessä. Lievästi turhaantunut kotimatkani yksin alkoi.

Näitä tapahtumia kerratessa, ja sitä mikä meni väärin pohtiessa, syy ensimmäisen epäonnistumiseen ainakin on helppo. Liian kova känni. Mitä jos välillä joisi vähän vähemmän, ja tajuaisi, että kaikkea mitä tarjotaan ei tarvitse juoda? Ei vaikka ilmaista olisikin. Ei olisi olotkaan aamulla enää niin pahoja!
    Toisen epäonnistumisesta en olekaan niin varma, mutta pienen pohdiskelun jälkeen sain aikaan pari johtopäätöstä: 1. Joko mies oli oikeasti väsynyt, ja hänen siskonsa lapsineen oikeasti yöpymässä, mistä syystä emme mahtuneet hänen vanhemmilleen (+lisäksi hän kunnioittaa eksäänsä vielä niin paljon, että heidän asuntonsa oli oikeasti kiellettyä aluetta), tai 2. Hän pelkäsi kulkea kotiin yksin ja tarvitsi saattajaa, tai 3. Hän seurusteli edelleen tyttöystävänsä kanssa, ja muisti, että hänellähän saattaisikin olla huomenna huono-omatunto?
    Oikeaa vastausta en varmaan koskaan saa, mikä jättää tapahtuman ikuiseksi mysteeriksi. Epäilen kuitenkin vahvasti vaihtoehdon numero 2 olleen se oikea syy.

Onko teillä ollut samanlaisia ongelmia? Tai ehkä selkeitä ratkaisuja?

-Aina

Here it is

Heipä hei!

Tänä yönä päätin vihdoin aloittaa tällaisen hieman erilaisemman bloggaamisen. Ajatus tästä on pyörinyt päässä jo pidempään ja nyt minä vihdoin tein sen. Toivottavasti innostus jatkuu vielä auringon nousun jälkeen.

Kyseessähän tulee siis olemaan Sinkkuelämää-tyylinen blogi, jonka pääaiheeksi pääsee ihmissuhteet yleensä, sekä tietysti miehet. Tarkoituksena olisi kirjoittella anonyymisti kaikki miesseikkailut ihan vain omaksi, että myös teidän huviksenne. Miksi siis haluan kirjoittaa ja jakaa omakohtaisia kokemuksia liittyen yllämainittuihin? Vastaus on helppo: Jotta muistaisin. Samalla, kun jaan omia kokemuksia muiden kanssa, pidän tätä myös päiväkirjana, jota voin lukea myöhemmin uudestaan, ja ehkä oppia jotain tekemistäni virheistä.

Ehkä näin alkuun olisi viisasta kertoa vähän itsestäni:
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 20+
Horoskooppimerkki: Oinas.
Siviilisääty: Sinkku.
Aikaisemmat parisuhteet: Monia. Niistä lisää pikkuhiljaa.
Ammatti: Ikuinen opiskelija.
Unelma-ammatti: Valokuvaajataidemaalarirakennusurakoitsijakassaneitikoirankouluttaja. Haluan kokea kaiken ja päättää mitä haluan vasta sitten.
Perhe: Ei vielä omaa eikä varmaan koskaan tulekkaan. Lapset iso nou nou, kun taas koirat iso jees jees.
Harrastukset: Ei mikään ja kaikki. Ne asiat mitkä milloinkin kiinnostaa. Mm. ratsastus, puutarhan hoito, neulominen, dyykkaus, kuntosaleilu ja kuorolaulu on koettu. Seuraava(t) vielä auki.

En osaa kertoa enempää, mutta jos kysymyksiä tulee, niin niitä saa aina esittää.
Jokaikinen kysymys ja kommentti on enemmän, kuin tervetullut, kuten myös omien kokemusten jakaminen.

Mukavia lukuhetkiä!

- Aina