Tämä on jatkoa edelliseen postaukseen.
Miespuoliset ystävät eivät ole ollenkaan kärryillä tilanteeni
hankaluudesta. Päinvastoin. Heidän mielestään naisille se on helpompaa,
kuin heille itselleen. Syynä he kertovat olevan sen, että kuka tahansa mies, jolla olisi mahdollisuus tähän, ottaisi siitä ilon irti. Miten asian laita kuitenkin tuntuu olevan niin päin,
että itse olen ollut ilman ainakin tuplasti pidempään kuin he? Joko taktiikkani ei toimi tai teen jotain ilmiselvää väärin.
Jos edellisessä postauksessa mainittuja yhdenyönjuttuja ei lasketa, niin mitä jää? Ystävät/tutut.
No
okei, kyllähän niistäkin varaa mistä valita olisi, joten vika taitaa olla
minussa. Mutta mikä näistä vaihtoehdoista sitten olisi muka paras?:
a.)
Mies, joka selkeästi on aivan liian ihastunut, minkä takia en uskalla
riskeerata tilannetta enää seksillä, koska pelkään etten pääse hänestä
enää irti, tai satun särkemään sydämen?
b.) Mies, jonka kanssa olemme melkein parhaita ystäviä, mutta jonka ystävyydesta en halua tehdä hankalaa?
c.) Mies, jonka kanssa meillä oli bootycall-diili, jonka kuitenkin kännipäissäni taisin irtisanoa?
Vai
d.)
Mies, jonka kanssa suurinpiirtein aina kännissä törmätessämme ajaudumme
jonnekkin harrastamaan riettauksia koko yöksi, mutta max. vain kerran
kuussa?
Omasta mielestäni paras vaihtoehto olisi D, mutta häntäkään tosiaan en näe kovin usein..
Ehkä kokeilen niitä yhdenyönjuttuja vielä..?
-Aina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti